Pyritkö aina parhaimpaasi ja sinulla on korkeat kriteerit onnistumiselle?
Onko sinulla tarve virheettömyyteen?
Pyritkö täydellisyyteen siinä, mitä teet?
Pelkäätkö virheitä tai epäonnistumisia?
Arvaatko jo, mistä puhun?
Kyllä, perfektionismista.
Onko perfektionismista hyötyä vai haittaa?
Kohtaan työssäni jatkuvasti urheilijoita ja taiteilijoita, jotka rohkenevat kuvaamaan itseään tyytyväisenä perfektionistiksi. Saattaahan se olla jopa välttämätön edellytys. Klassisen musiikin pienet soittajat opetetaan jo pienestä pitäen virheettömyyteen ja moni urheilulaji (esim. ammuntalajit) edellyttävät äärimmilleen vietyä pikkutarkkuutta. Olipa kyse taiteesta tai urheilusta, kilpailutilanteissa vähintäänkin on jokaisen aivan tavallista pyrkiä parhaimpaansa.
Moni kokee perfektionismin tuoneenkin heille menestystä tai vähintäänkin vieneen heitä urallaan rutkasti eteenpäin. Se on auttanut asettamaan tarvittuja, korkeita tavoitteita ja lisännyt motivaatiota mennä niitä kohti.
Perfektionismia on kuitenkin yleisesti ottaen pidetty varsin haitallisena piirteenä. Lisäähän se herkästi stressiä, ahdistusta ja uupumustakin. Usein myös voimakasta itsekriittisyyttä. Haitallinen perfektionismi nakertaakin mielen hyvinvointia jatkuvasti.
Ei siis ihme, että koko perfektionismi herättää ihmetystä: Onko se siis hyvä vai huono piirre? Mistä tietää, jos sitä on liikaa ja siitä onkin haittaa? Onneksi nykyään ymmärretään jo vähän paremmin, että perfektionismi onkin varsin moniulotteinen piirre ja siitä todella voi olla niin haittaa kuin hyötyäkin.
”Eikö olisi hienoa painella kohti korkeita tavoitteita ja samalla voida hyvin nauttien omasta osaamisesta?!”
Perfektionismin kaksi ulottuvuutta
Perfektionismin haittapuolet on tunnustettu jo pitkään, mutta nykyään on alettu ymmärtää paremmin myös sen hyödylliset piirteet. Perfektionismi onkin jaettu nykyään kahteen ulottuvuuteen: Perfektionistisiin pyrkimyksiin ja perfektionistisiin huoliin.
Perfektionistiset pyrkimykset ovat usein yhteydessä itseluottamukseen, tavoitesuuntautuneisuuteen ja vahvempaan suoritukseen. Tällöin kyse on hyvästä, suoritusta tukevasta perfektionismista, jolloin on puhdasta tahtoa tehdä asiat hyvin. Just eikä melkein. Tämä tuo varmuutta ja vie tekemistä eteenpäin kohti korkeaa tavoitetasoa. Usein tähän kaikkeen liittyy myös hyvinvointia. Etenkin elämäntyytyväisyyttä ja innostusta, sillä onhan kyse itselle tärkeästä ja merkityksellisestä tavoitteesta.
Jos taas perfektionistiset huolet yhdistyvät korkean tavoitetason saavuttamiseen, lisääntyy riski haitalliseen, hyvinvointia rikkovaan perfektionismiin. Tällöin tekemiseen liittyy jatkuvaa ahdistusta, huolia ja pelkoja. Uupumustakin. Halutaan päästä pitkälle, mutta samalla jatkuvasti pelätään jonkun menevän pieleen. Epäonnistumisen pelko on vahvaa. Tällaiseen haitalliseen perfektionismiin kuuluu usein myös voimakas tarve osoittaa omaa kyvykkyyttään toisille. Samaan aikaan tavoiteltu täydellisyys voi olla aina vaan saavuttamattomissa ja oma epätäydellisyys herättää voimakasta kriittisyyttä. Omista saavutuksista onkin vaikeaa nauttia oikeastaan koskaan.
On tavallista, että huomaat näitä molempia puolia itsessäsi. Olisi kuitenkin tärkeää huomata, ohjaako omaa toimintaasi ja tekemistäsi enemmänkin pyrkimykset kohti korkeita tavoitteita vai pelot tässä epäonnistumisessa.
Pysähdy hetkeksi oman perfektionismisi äärelle
~ Asetanko itselleni korkeita, mutta kuitenkin saavutettavissa olevia tavoitteita? Vai ovatko tavoitteet epärealistisen korkeita?
~ Koenko iloa ja tyydytystä saavutuksistani, vaikka ne eivät olisi täydellisiä? Vai kritisoinko itseäni hyvin voimakkaasti?
~ Pystynkö oppimaan virheistäni? Vai koenko valtavaa ahdistavaa painetta välttää kaikki virheet?
Jos tunnistat perfektionismin heikentävän hyvinvointiasi ja häiritsevän suoritustakin, olisi jo aika hakea itselleen apua urheilupsykologilta tai psykoterapeutilta. Omasta terveydestä ei kannata luopua.
Eikö sitä paitsi olisi hienoa painella kohti korkeita tavoitteita ja samalla voida hyvin nauttien omasta osaamisesta!
Comments