Testaa, vaivaako liiallinen itsekriittisyys!

”Miten mä taas mokasin?!”

Treenit ovat juuri päättyneet ja Saara istuu pukkarin penkillä pää painoksissa. Mielessä myllertää yksi epäonnistunut suoritus, vaikka valmentaja olikin kehunut hänen tekemistään. Mieli toistaa vakuuttavasti samaa kelaa: ”Miten mä olin niin tyhmä? Miksi en osaa mitään? Miten mä en koskaan opi?” Muut treenikaverit juttelevat iloisesti ja kertovat viikonlopun suunnitelmistaan, mutta Saara ei kuule siitä mitään. Hän haluaa vain nopeasti kotiin. Hän haluaa olla yksin.

Tarina on kuvitteellinen, mutta voisi olla tosi. Ikävä kyllä tämänkaltaiset tilanteet ovat hyvin tavallisia.

Tässä blogipostauksessa käyn läpi, mitä itsekriittisyydellä tarkoitetaan, mistä liiallisen itsekriittisyyden voi huomata ja miten sitä voisi lähteä taltuttamaan.

Mitä itsekriittisyys on?

Kriittisyyttä tarvitaan, kun tavoitellaan kehittymistä ja edistymistä. Ilman tarkkaa arviointia tuskin huomaisi, missä olisi parantamisen varaa. Kriittisyydessä on kuitenkin myös vaaransa sekä suorituskyvyn että hyvinvoinnin kannalta.

Itsekriittisyys on yksi kriittisyyden muoto, jolloin kriittisyys kohdistuu suoraan itseen, eikä vain toimintaan, tekemiseen tai käyttäytymiseen. Tällöin kriittisyys voi tuntua inhottavana olona itsestä ja kuulua ajatuksissa, kuten ”olen ihan huono”, ”minun pitäisi vaan pystyä parempaan” ja ”aina mä vaan mokaan”. Vaikka pyrkimys olisi edelleen kehittyä ja pyrkiä parempaan, jatkuva itseen kohdistuva syyttely alkaakin muodostua esteeksi edetessä kohti tavoitteita.

Moni edelleen tuntuu uskovan, että ankaraa itsekriittisyyttä tarvitaan, jotta voisi menestyä. Itsekriittisyys ei olekaan mikään harvinaisuus tavoitteellisten, perfektionististen ja kunnianhimoisten ihmisten parissa. Harvoin sitä edes kyseenalaistetaan.

Kuka moni kuitenkaan oikeasti uskoo, että jos mieli on maassa, ahdistaa, hävettää ja itkettää, että voisi pystyä tekemään toivottua lopputulosta? Ehkä joku todella sisuuntuu ja ylittääkin tavoitteet? Jaksaako hänkään kuitenkaan jatkaa ahdistuksen, paineiden ja helpotuksen ristiaallokoissa kovinkaan pitkään? Mikä hinta kaikella on omalle jaksamiselle? Katoaako keskittyminen lopulta itse tekemiseltä?

Testaa, vaivaako liiallinen itsekriittisyys

Meissä kaikissa on varmasti piirteitä itsekriittisyydestä. Joskus heikkona hetkenä ja huonona päivänä, jokainen voi joskus moittia itseään ja vaipua alakuloon potemaan huonommuuttaan. Mikä määrä sitten on vielä ikään kuin ok ja mikä on liikaa?

Liiallisuuden rajaa on vaikeaa määritellä. Usein rajan ylityksen huomaa selkeästi, kun tuo raja on jo reilusti ohitettu. Haluan kuitenkin kutsua juuri sinua tarkastelemaan omaa itsekriittisyyttäsi ja pohtimaan mahdollisia varhaisiakin merkkejä siitä, että itsekriittisyyttä saattaa olla liikaa.

1.      Kohdistuuko kriittisyys itseesi?

Kriittisyyttä tarvitaan, mutta sen tulisi kohdistua suoritukseen, tekemiseen ja toimintaan. Näin arvioidaan lähinnä sitä, mikä ei vielä onnistu ja mitä tulee vielä harjoitella lisää. Jos sen sijaan kriittisyys kohdistuu itseen, saattaa tunnistaa suhtautuvansa itseen moittivasti, ankarasti ja mitätöivästi, kuten ”olen huono” ja ”minusta ei ole mihinkään”. Tällöin kyse on todennäköisesti liiallisesta itsekriittisyydestä.

2.      Uskotko, että tarvitset voimakasta itsekriittisyyttä kehittyäksesi?

Jokaisella voi joskus olla itsekriittisiä ajatuksia, mutta useimmiten niiden ymmärtää olevan vain vaikka esimerkiksi sen hetkisestä väsymyksestä johtuvia. Tämä mahdollistaa niiden ohittamisen. Jos taas kokee, että itsekriittisyys on tarvittua, voi itsekriittisiä ajatuksia huomaamattaankin tuottaa lisää, vahvistaa ja jatkaa niiden vatvomista, mikä luonnollisesti viittaa liialliseen itsekriittisyyteen.

3.      Onko sinun vaikeaa nähdä suoriutumisessasi mitään myönteistä?

Kaikessa tekemisessä ja suoriutumisessa on aina jotain myönteistä ja hyvää. Varmuudella jokaisessa epäonnistumisessakin on jotain onnistunutta. Onko sinun mahdollista huomata ne? Osaatko olla tyytyväinen? Jos näet omassa suoriutumisessa pelkkää epäonnistunutta, virheitä ja mokia, todennäköisesti olet liian itsekriittinen.

4.      Ovatko pettymyksen tunteet hyvin voimakkaita?

On ymmärrettävää ja luonnollisesta, että epäonnistuminen harmittaa ja hävettääkin. Nämä tunteet ovat kuitenkin ohimeneviä. Jos pettymyksen tunteet ovat kuitenkin hyvin voimakkaita, sen sisältämät ajatukset saattavatkin tuntua totuudelta. Silloin on vaikeaa kyseenalaistaa omia ankaria ajatuksia, eivätkä tunteet laannu kovinkaan helposti. Olo voi olla pitkään todella kurja ja itsesyytökset ovat rajuja. Jos huomaat, että tunteet ovat tällä tavoin hyvin voimakkaita, olet todennäköisesti liian itsekriittinen.

5.      Kuinka toistuvia nämä edellä mainitut kokemuksesi ovat?

Kaikki hankalat olotilat, turhauttavat ajatukset ja häpeän tunteet ovat meille kaikille tuttuja. Enää ei kuitenkaan ole ihan arkista ja tavallista, jos voimakas ja pitkäkestoinen kokemus itsestä huonona ja taitamattomana tuntuu jatkuvasti totuudelta ja jopa välttämättömältä. Ankarat itsesyytökset toistuvat arjessa, eikä omassa tekemisessä ole ikään kuin mitään hyvää.

Tunnistitko merkkejä liiallisesta itsekriittisyydestä?

Hyvä uutinen on, että liialliseen itsekriittisyyteen voi vaikuttaa. Huono uutinen sen sijaan on, että sen kitkeminen on usein hidasta. Tämä johtuu usein siitä, että taustalla on vankka ja vahva uskomus, että itsekriittisyys olisi välttämätöntä ja auttavaa, vaikka oma olotila kielisikin jostain ihan muusta.

Jos kuitenkin olet valmis kyseenalaistamaan itsekriittisyyttäsi ja mahdollisesti kaipaat tilanteeseesi muutosta, voi psyykkinen valmennus olla auttavaa. Joskus tarvitaan tiiviimpää urheilupsykologista tukea ja joskus myös psykoterapeuttista apua. Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa, että apua on saatavilla.

Tässä on sinulle vielä kolme tärkeää kohtaa, joita voit lähteä myös omatoimisesti ja itsenäisesti harjoittelemaan.

Tiedosta, tunnista ja tunnusta liiallinen itsekriittisyys

Missä tilanteessa itsekriittisyys aktivoituu? Onko se oikeasti auttavaa vai tuottaako se sittenkin enemmän haittaa? Miten itsekriittisyys sinun kohdallasi kuuluu, näkyy ja tuntuu? Onko nämä tunteet ja ajatukset mahdollista kohdata ikään kuin etäämpää tarkasteltuna?

Itsekriittisyyden hetkellä tarvitset lempeää jämäkkyyttä

Kun tunnistat omaa itsekriittisyyttäsi paremmin ja tiedostat sen aktivoitumiseen liittyvät vaaranpaikat, tulee sinulle mahdolliseksi ennakoida tilanteita etukäteen. Mitä ja ketä kenties tarvitsisit tueksesi noissa tilanteissa? Mikä olisi oikeasti auttavaa ja rauhoittavaa? Usein itsekriittisyyden hetkellä tarvitaan aluksi hyvin vahvaa ja lujaa itsen rajaamista syyttäviltä sanoilta ja teoilta.

Kysy itseltäsi, mikä on sinulle oikeasti tärkeää

On tärkeää vahvistaa omaa käsitystä siitä, mikä omassa elämässä on oikeastaan tärkeää. Sen rinnalla itsekriittisyys voi näyttäytyä toisenlaiselta. On hyvä myös pohtia, millainen urheilija haluaakaan olla. Moni toivoo esimerkiksi olevansa rohkea ja yritteliäs urheilija. Miten tällainen urheilija kohtaisi haasteita ja vastaanottaisi epäonnistumisia?

Kohti toivottua muutosta!

Muista, ettei sinun tarvitse luopua korkeista tavoitteista ja parempaan pyrkimisestä. Sen sijaan tärkeintä olisi vain lisätä oikeasti auttavia ja toimivia keinoja niihin pääsemiseksi: Vahvistaa hyvinvointia ja suorituskykyä.

Nopeaa ratkaisua ei välttämättä ole, minkä vuoksi tärkeintä onkin vain päästä alkuun. Aloita itsekriittisyyteesi tutustumisesta. Voit esimerkiksi pitää päiväkirjaa itsekriittisyydestäsi parin viikon ajan. Kirjaa ylös:

Tilanne: mitä tapahtui?

Mitä sanoit itsellesi ja miltä sinusta tuntui?

Mikä olisi ollut vaihtoehtoinen, toimivampi tapa suhtautua tilanteeseen?

Jos huomaat, että omin avuin on vaikeaa luopua itsekriittisyydestä edes vähitellen, haethan itsellesi apua. On tavallista, että itsekriittisyys istuu tiukassa ja sen taltuttamiseen tarvitaan usein ulkopuolista urheilupsykologista apua.

Parhain terveisin, Jaana